Siirry pääsisältöön

Laihuusbuumi, fitnessbuumi... Miten ois "ole oma itsesi" -buumi?

Ennen meille syötettiin tätä


 Nyt meille syötetään tätä
Milloin meille syötetään enemmän tätä 



Että jokainen meistä saisi olla täysin oma itsensä.


Ihmiset lähtee helposti seuraamaan kaikenlaisia buumeja (mukaan lukien minä) liittyi  ne sitten liikuntalajeihin, ruokaan tai vaikka muotiin. Mä oon itsestäni tiedostanut sen jo jonkin aikaa, mutta vasta vanhoja kuvia ja niiden päivämääriä selaillessani tajusin sen ihan konkreettisesti. Mä oon luonteeltani tunnollinen, kiltti, ahkera ja täydellisyyteen pyrkivä - sellainen, johon ulkopuolelta tulevat asiat vaikuttavat helposti. Mutta oon päättänyt, että eivät vaikuta enää.


Mites ne nuoret, jotka seuraavat näitä buumeja, mutta eivät oikeastaan tiedosta sitä? Ne nuoret, kiltit, tunnolliset ja itsenäiset tytöt/pojat, jotka haluavat olla sitä, mitä media meille tällä hetkellä syöttää? Miten niiden käy, jos tämä ei tästä pian muutu? Mä oon huolissani.


Milloin tulee vallalle sellainen buumi, että on muotia olla oma itsensä kaikkine vikoineen?


Tähän asti kaikki buumit ovat vaikuttaneet ihmisiin siten, että kaikilla on heti  tarve muuttaa itseään johonkin suuntaan. Ensin laihdutettiin: kilpailtiin siitä kuka mahtuu pienimpään vaatekokoon, kuka syö kouluruokalassa vähiten ruokaa ja kuka juoksee eniten kilometrejä viikossa. Nyt harrastetaan fitnesstä: treenataan salilla, syödään lisäravinteita mahdollisimman monesta erivärisestä purnukasta, kuljetetaan ruokia pakasterasioisssa ja kilpaillaan siitä, kenen käsissä näkyy eniten suonia. Nämä ovat  kärjistettyjä esimerkkejä, joten eipäs vedetä hernettä nenään. 


Mä vaan haluan nähdä sen päivän ja ajanjakson, kun suurin osa ihmisistä alkaa oikeasti arvostaa sitä, mitä siellä ihmisen sisällä piilee. Tuntuu, että nyt se jää kaiken ulkokuoren alle, eikä sitä edes vaivauduta selvittämään. Jos henkilöllä X ei ole sitä, tätä ja tuota, hän ei ole tutustumisen arvoinen. Miten niin ei muka ole? Jokainen on! Meidän ihmisarvon määrittelee tällä hetkellä se, että onko meillä punainen vai keltainen paita, juodaanko me vettä vai maitoa, istutaanko me kotona vai treenataanko me salilla - you know what I mean?

Ensin näytin ihan vihreetä valoa "fitnessbuumille". Nyt kun oon hetken elänyt tämän buumin ympärillä (ja jokseenkin myös itse osallisena) niin oon tajunnut, että tämä on vaan yksi jatkumo edellisille villityksille. Totta on, että terveellisempään suuntaan on menty, mutta edelleen ollaan siinä ajatuksessa, että itseä pitäisi jotenkin muokata saavuttaakseen paremman aseman yhteiskunnassa ja muiden ihmisten silmissä. Tottakai on niitä ihmisiä, jotka oikeasti elää tässä "buumissa" täysin muista syistä. Harmittavan moni kuitenkin hyppää kelkkaan, koska muutkin tekee niin.


Jokainen ihminen - sinäkin - on arvokas ja ainutlaatuinen persoona.


Loppuun vielä täydellinen video kiteyttämään mun ajatuksen:


Olen puhunut, kiitos :) 


♥ Marjut

Kommentit

  1. JES! Tää buumi kuulostaa helpottavan hyvältä :)

    VastaaPoista
  2. Eikö! Vielä kun saatais tää maailma käännettyä tähän suuntaan ;)

    VastaaPoista
  3. TYKKÄÄN! Syömishäiriöstä toipuneena ja ajoittain edelleen sen kummittelusta kärsivänä tavoitteeni on yhä enemmän ja enemmän hyväksyä itseni tällaisena, ja mielestäni se hyväksyminen sopisi niin monelle muullekin paremmin kuin itsensä jatkuva muokkaus. Hyväksyminen ei tarkoita roskaruokaa ja sohvalla makaamista, vaan itsensä pitämistä niin arvokkaana henkilönä, että omaa terveyttään haluaa huoltaa ja ylläpitää. Liputan tämän trendin puolesta täysillä ja isosti :) Hyvä teksti, kiitos tästä!

    VastaaPoista
  4. Hyvin sanottu; kun koko ajan yrittää muokata itseään joihinkin raameihin sopivaksi, niin unohtaa helposti sen todellisen minänsä :) Eikä se hyväksyminen tosiaan tarkoita sitä, että pitäisi kaatua sohvalle, vaan juuri niinkun sanoitkin :) Kiitos kommentistasi :)!

    VastaaPoista
  5. Jes I like it!
    Kyllä media suoltaa aikamoista "täydellistä" miestä ja naista joka tuutista. Mulle tärkeintä elämänmuutoksessa on ollut oppia rakastamaan itseäni ja tehdä kehostani ennen kaikkea terve kaikin puolin :) Tärkeintä ei ole se mille näyttää vaan se miltä kehossa ja mielessä tuntuu.

    iive
    http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. Itsensä hyväksyminen on kyllä tärkeää :). Muu maailma on usein kertomassa sitä, että millainen pitäisi olla ja sitä näkee kaikkialla. Nuorten takia itsensä oleminen on vielä ehkä hankalampaa, koska jos olet erillainen, niin varmasti kiusataan :D. Puhun kokemuksesta.

    VastaaPoista
  7. Ihan totta, siitähän elämäntapamuutoksessa juuri on kyse! Mielen on tärkeä pysyä mukana aina kun lähdetään tekemään jotain muutoksia - koski ne sitten mitä asiaa tahansa (:

    VastaaPoista
  8. Sepä se. Ja sen takia helposti lähdetään muuttamaan itseä johonkin muottiin sopivaksi, että ei jouduttaisi kiusatuksi. Kukapa kiusattu haluaisi olla, ei kukaan. Erilaisuuden hyväksymiseen pitäisi mun mielestä kiinnittää huomiota entistä enemmän :)

    VastaaPoista
  9. Tuo ei tule muotiin koskaan, sillä ihmisen, joka on tyytyväinen itseensä ei tarvitse olla jatkuvasti kuluttamassa ja ostamassa jotain. Talous perustuu paljolti sille, että että ihmisillä on epäaitoja haluja, ja paremman elämän (muka) saavuttaakseen he tarvitsevat aina uusia tuotteita. Oli se sitten kosmetiikkaa, treenikledjuja tai salijäsenyys.

    Harmi sinänsä.

    VastaaPoista
  10. Ikävä kyllä, mutta näinhän se on. Niin kauan kun raha liikkuu niin kaikki on mainiosti.. :(

    VastaaPoista
  11. Asiaa, Marjut, asiaa! Itekin varmaan aika ääripäästä ääripäähän menneenä miulla on ehkä ensimmäistä kertaa ikinä sellainen olo että oon tyytyväinen itteeni juuri tällaisena :) Tietysti lihaskasvu on tavoitteena, mutta kun tietää ja etenkin tiedostaa faktan, ettei se yhdessä yössä tapahdu niin osaa ottaa jotenkin löysin rantein. Tosissaan, muttei totisesti. Oman fiiliksen mukaan :) Ja vaikka tiedän että esim. nestettä on kertynyt ja varmasti sitä rasvaa itseäänkin, kun aika korkeilla kaloreilla oon niin mitä väliä! Paljon mieluummin vähän pehmeyttä tasaisesti ympäri kroppaa kuin muutaman vuoden takainen pelkkää luuta ja nahkaa -look! Sitä paitsi oon noin koko kesän töissä että sikälikin ihan sama, kun tuskin tulee paljon missään biksuissa esiinnyttyä ;)

    VastaaPoista
  12. I know the feeling! :) Ja täytyy sanoa, että mun mielestä sussa on jo nyt nähtävissä selkeesti kehitystä! Sen jälkeen kun oot Johannan valmennukseen siirtyny, niin mun mielestä oot kehittyny ihan mielettömästi lyhyessä ajassa :)) mitä nyt voin näin sun mahtavien treenikuvien perusteella havaita - you know ;) ja sehän on totta, että ei se lihas kasva, jos ei oo valmis ottamaan pikkasen "extraa" kroppaansa. Ja musta sun extrat näkyy kyllä ihan korkeintaan yläkropan lihaksistossa! :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos kirjoituksestasi. Melkein poru pääsi.

    Alkuvuodesta aloitin elämäntapamuutoksen, koska ylipainoa oli reilusti (~20kg). Kuluneiden kuukausien aikana olen useasti miettinyt sitä, että minkä takia ei pysty täysillä nauttimaan tästä koko ajan paremmasta, vahvemmasta ja virkeämmästä olosta, vaan sitä vastoin päässä pyörii ennemminkin fraasi "sitten kun olen 15kg kevyempi, sitten kun sitten kun sitten kun...". Raivostuttaa ja turhauttaa ihan todella. Vaikka pudotettavaa vielä on, olen jo nyt todella ylpeä muuttuneesta ulkomuodostani ja siitä, että olen pystynyt tähän, ja verrattain vielä suhteellisen helpolla. Siitä, että peilistä katsoo nainen, joka on yhä vaan enemmän se MINÄ, joka on muutaman vuoden ollut kadoksissa. Hitto, asenteenmuutosta ja hiukan äkkiä!

    Enjoy the journey ja sitä rataa.

    VastaaPoista
  14. Hienoa, että kirjoitus herätti ajatuksia.

    Mainitsemasi kaltaisessa elämäntapamuutoksessa varmasti moni muukin miettii tuolla tavalla, että "sitten kun", koska tietty tavoite on painonpudotukselle asetettu. Elämäntapamuutokset ovat kuitenkin pitkiä prosesseja, joten kannattaa pyrkiä löytämään niitä pieniä tyytyväisyyttä tuottavia asioita "matkan varrelta", jotta ei joudu elämään jatkuvasti tulevaisuudessa "sitten kun olen niin ja niin paljon laihempi, niin voin iloita siitä ja tuosta". Joten ole huoletta ylpeä! Uskon, että se myös auttaa elämäntapamuutosta eteenpäin, koska sillä tavoin luot itseluottamusta myös jatkoa ja mahdollisesti hieman haastavampia hetkiä varten :) Tsemppiä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentti, oli se sitten lyhyt tai pitkä, on aina enemmän kuin tervetullut! ♥