Siirry pääsisältöön

Luopuminen

Täytyy myöntää nyt, kun kesäloma siintää parin päivän päässä, että mulla on ollut rankka kevät. Sekä henkisesti että fyysisesti. Opiskelu on ollut intensiivistä ja samaan aikaan on pitänyt yrittää olla hyvä ystävä, tyttöystävä, urheilija ja bloggaaja. Nämä kaikki "tittelit" ovat positiivisia; sellaisia joiden pitäisi tuottaa elämään rikkauksia: onnellisuutta, iloa ja rakkautta.


(kuva: Jouni Kallio)

Sitä on yrittänyt olla oman elämän tehotyttö, vähän niin kuin se Pipa; iloinen ja hyväsydäminen, supervoimia unohtamatta. Pipa on niistä kolmesta tehotytöstä se ilopilleri, joka hihittelee lakkaamatta - ihan niin kuin minäkin tavallisena päivänä. Puhuttiinpa sitten ämpäristä tai Hedbergistä - elämästä löytää aina asioita, joille voi nauraa sydämensä kylmyydestä.

Positiivinen ajattelu ei ole aina helppoa, kun kalenteri huutaa lisätilaa ja menoja olisi enemmänkin kymmenelle kuin yhdelle ihmiselle. Siinä vaiheessa täytyy pysähtyä. Pysähtyä ennen kuin oma hyvinvointi on kuilun reunalla.

Oon aiemminkin kirjoittanut asioiden priorisoimisesta ja se on juuri sitä, mitä näissä tilanteissa tulee tehdä. Helpompaa olisi toki vain painaa höyryjunan tavoin eteenpäin, mutta sillä tavoin ei ratkaisuja synny. Täytyy pysähtyä ja miettiä: mitkä oman elämän vaikuttajat auttavat sua jaksamaan, luovat suhun positiivista energiaa ja saavat hyvälle tuulelle? ja mitkä taas vaikuttavat negatiivisesti jaksamiseen, painavat mieltä maahan ja syövät energiaa? 


(kuva: Jouni Kallio)

Oon tänä keväänä kirjoittanut monia syvällisempiä, pohtivia tekstejä liittyen nimenomaan henkiseen hyvinvointiin. Henkinen hyvinvointi on aivan yhtä tärkeä kuin fyysinenkin, mutta en ole aiemmin siihen hirveästi kiinnittänyt huomiota. Se on jotenkin ollut aina niin itsestäänselvyys; sen eteen ei ole tarvinnut tehdä samalla tavalla töitä kuin fyysisen hyvinvoinnin.

Oon kuitenkin onnellinen, että nykyinen elämäntilanne on ajanut mut tähän pisteeseen, että oon joutunut oikeasti keskittymään myös henkiseen puoleen. Sen myötä oon oppinut paljon uutta itsestäni ja elämästäni nyt ja tulevaisuudessa. Oon myös löytänyt uusia rauhallisempia liikuntalajeja, joiden ajatuksena ei ole mahdollisimman suuren kalorimäärän polttaminen, vaan pikemminkin oman kehon tunteminen.


Mä oon sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse tyytyä melko-onnelliseen elämään, koska jokainen voi löytää sen täysin onnellisen elämän. Se vaatii pysähtymistä, itsetutkiskelua ja rohkeutta muuttaa asioita; myös niitä joihin on jo ehtinyt rutinoitua. Asioista tai ihmisistä luopuminen ei ole koskaan helppoa, mutta se on joskus välttämätöntä, jotta voisi kokea elävänsä onnellista eikä melko-onnellista elämää.

Surround yourself with positive energy and you will be happier.

♥ Marjut

Kommentit

  1. Elämästä on kyllä nykyään niin helppo tehdä suorittamista ja välillä tuntuu, että oma kalenteri pitäisi täyttää mahdollisimman täyteen. Kuitenkin ne hetket jolloin ei varsinaisesti tee mitään tai ole menossa minnekään ovat tosi tärkeitä. Välillä on vaan niin vaikea löytää tasapainoa tekemisen ja ihan vaan lepäämisen välillä, varsinkin kun olisi kaikkien velvollisuuksien lisäksi vaikka mitä kivaa tekemistä tarjolla. Mä olen seurannut sun blogia ihan sieltä aluvaiheista asti ja ainakin mun mielestä olet vaikuttanut viimeaikoina paljon energisemmältä ja iloisemmalta kuin esimerkiksi viime kevättalvena. Eli ainakin näin ulkopuolisen silmiin näyttää, että olet oppinut itsestäsi paljonkin! :)

    Piti vielä kommentoida noita sun studi kuvia, kun ne on niin kivoja! Ne on jotenkin niin ihanan terveen näköisiä, juuri sellaisia inspiraatiokuvia joista itse tykkään. Näytät niissä niin hyvinvoivalta ja aidolta, ettei voi olla tulematta hyvälle mielelle. Mua inspiroi tuollaiset kuvat paljon enemmän kuin esimerkiksi tossa sivupalkissa näkyvät "My goals" postauksen superkireät kuvat, koska noi sun kuvat on niin aitoja ja ennen kaikkea terveitä.

    Oli muuten pakko käydä sovittelemassa noita edellisen postauksen Casallin housuja ja ne oli kyllä aika kivat. Noi olisi tosi kivat töihin, meillä kun on vain työpaita firman puolesta. Noi housut oli kivan siistit, mutta kuitenkin sellaiset, että on helppo nostella tavaroita ja kyykistellä ja kurotella. Mutta onhan noilla kyllä aika kova hinta, mulla olisi Stockalle muutaman kympin lahjakorttikin, mutta hintaa jäisi kyllä siltikin aika reilusti. Täytyy katsoa missä kohtaa menee töissä hermot kun farkkuja saa koko ajan kiskoa ylöspäin... :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mari aivan ihanasta kommentista! Aamu lähti käyntiin heti hymyssä suin :)
    Niinhän se on. Sitten kun sitä suorittamista ja pää kolmantena jalkana juoksemista vielä arvostetaan niin paljon, niin ei ainakaan ympäristö hirveästi tue sitä pysähtymistä ja oman ajan ottamista. Kiva kuulla, että energisyys näkyy sillekin puolen ruutua - olo nimittäin on paljon parempi kuin vaikka juuri vuosi sitten! :)

    Ihan mahtavaa kuulla, että ajattelet kuvista noin, koska sitä niillä haluan viestittääkin :) Kyllä sitä omakin "kroppaihanne" on muuttunut tässä ajan kuluessa ja tällä hetkellä viihdyn oikein hyvin omassa kropassani. Tärkeintä on, että kroppa toimii hyvin ja pystyn tehdä sillä asioita, joita haluan.

    Housujen kangas on mun mielestä tosi kiva ja just kun se venyy, niin on paljon mukavampi liikkua ja touhuta. Mulla oli ne tuossa jalassa junamatkalla ja oli niin kiva istua monta tuntia, kun ei mikään puristanut tai kiristänyt :D Pyöräilin niillä myös junalta kotiin sateessa ja vesi jäi housujen pinnalle niin, että sen sai vain ravistaa pois. Eli en ollut litimärkä kotiin päästessäni, vaikka melko kovaa satoikin! Hinta on kyllä aika suolainen, mutta tämän lyhyen käyttökokemuksen perusteella housut on kyllä sen arvoiset. Mulla kävi hyvä tuuri, kun ne oli lauantaina alessa n.50€. Vitsit, kun olisin tiennyt, niin olisin ottanut ja postittanut sullekin! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentti, oli se sitten lyhyt tai pitkä, on aina enemmän kuin tervetullut! ♥