Siirry pääsisältöön

Missä kulkee itsekkyyden raja?

Otsikko kiteyttää hyvin sen asian, jota oon hiljattain pyöritellyt päässäni.



Tänään on taas vaihteeksi sellainen päivä, kun päässä myllertää ajatus jos toinenkin, mutta niiden naputteleminen tietokoneelle edes jotenkin järkevässä muodossa tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Sanon siis jo tässä vaiheessa, että mitään kovin jäsenneltyä tekstiä ei taas(kaan) oo odotettavissa.



Oon ollu koko viime viikonlopun menossa. Ensin perjantain ja lauantain töissä ja Haku päällä -festareilla ja vielä sunnuntaina lähdettiin extempore Powerparkiin. Kotipaikkakunnan festareilla tuli nähtyä paljon vanhoja koulukavereita, ystäviä, sukulaisia ja muita tuttuja. Oon ollut viikonlopun jäljiltä jotenkin ihan seis. Varsinkin öisin pää pyörittää tuhansia ajatuksia mielummin kuin nukkuu.



Päässä liikkuu muun muassa ajatus siitä, miten julmia ja ilkeitä ihmiset osaa olla. En varmaan tuu koskaan ymmärtämään mitä joku ihminen saa siitä, että pyrkii lyttäämään toisen maahan tavalla tai toisella. Joillekin se kun tuntuu olevan ihan elämäntehtävä. Tiedostipa ihminen kertomiensa asioiden totuuden tai ei, sillä ei ole väliä. Kunhan saa toiselle pahan mielen ja oman itsetunnon hieman puhtaammaksi. Ja ei, anteeksi pyytäminen ei ole mielessäkään. Ei auta vaikka olisit kuinka kiltti ihminen. Päinvastoin. Sen takia susta juuri keksitäänkin jotakin kertomisen arvoista.. Tai sitten käytetään sitä kiltteyttä hyväksi. Itsekkyys on tietyissä määrin tarpeellista, mutta liiallisuuksiin kasvaessa sen harjoittaja menettää arvonsa.



Tällaisina hetkinä sitä on onnellinen niinkin pienistä asioista kuin rullaluistimista ja sauvoista. Luistimet jalkaan, sauvat käteen ja menoksi. Matkan edetessä ilma tuntuu hiljalleen raikkaammalta.

♥ Marjut

Kommentit