Siirry pääsisältöön

Miten sut on leimattu?

Ei ole tätäkään tekstiä positiivisella hengellä siunattu, mutta eipä mun postaukset siihen aina pyrikään. Välillä haluan jakaa aiheita, jotka aiheuttavat ajatuksia - negatiivisia tai positiivisia. Tällä kertaa halua puhua ihmisten leimaamisesta ja ensivaikutelman luomisesta.



Ihmisillä saattaa olla ennakkokäsityksiä henkilöstä, jota he eivät ole edes koskaan tavanneet. Nämä ennakkokäsitykset saattavat olla peräisin esimerkiksi toisten ihmisten puheista. Kun tapaamme uuden ihmisen, muodostamme hänestä ensivaikutelman. Usein mieleen jää ulkonäkö sekä mahdolliset erityispiirteet. Puheesta tulkitsemme millainen henkilö on kyseessä ja sitten ehkä oletamme tietävämme ja tuntevamme jo koko persoonan. Muodostamme tapaamallemme ihmiselle tietynlaisen leiman.

Ensivaikutelma on loppupeleissä aika ratkaisevaa. Parhaimmillaan se voi tuoda uuden työpaikan, uusia ystäviä tai muuten vain mahtavia juttutuokioita uusien ihmisten kanssa. Pahimmillaan se saattaa vainota myöhemmin, kun susta/sun elämästä on tehty johtopäätöksiä yhden tapaamisen perusteella.

Ihmisten mieleen harvemmin jää tavallinen jutustelu. Ainakaan sanasta sanaan. Sen sijaan jollakin tavalla merkittävät aiheet tai erikoiset sanat muistamme paremmin. Minä ainakin. Samalla tavalla muistan esimerkiksi työssäni onnistuneet/epäonnistuneet asiakaspalvelutilanteet tai esimerkiksi illanviettojen "kohokohdat". Ainakin paremmin kuin ne tavalliset, jokapäiväiset tilanteet tai asiat.



Mut leimataan/määritellään tyypillisimmin urheilijaksi. Eihän se ole mikään negatiivinen leima? - Ei olekaan. 99% ajasta olen ylpeä tuosta leimasta. Tällaisiin nimikkeisiin yhdistetään usein kuitenkin tiettyjä piirteitä. Urheilija määritellään kärjistetysti  seuraavanlaisesti: treenaa paljon (muiden mielestä liikaa), syö yltiöterveellisesti, ei juo alkoholia, ei polta, ei tee vapaa-ajallaan muuta kuin treenaa/syö/nukkuu ja elää muutenkin omaa elämää porkkanoidensa ja rahkojensa kanssa. Entäs sitten kun sen urheilija tekee jotakin muuta kuin yllämainittuja asioita?

- Herrajumala, se urheilijalikka oli pizzalla!

- Se oli juhlimassa ja näin siiderin sen kädessä! Ja vielä yölläki. Luulin että sen pitäis huomenna treenata aikasin!

- Oon nähnyt sen tällä viikolla urheilemassa monta kertaa ja nyt se on täällä, mitä ihmettä? Sehän urheilee!

Sitten sitä kuulee "kyliltä" miten on ihan hunningolla, kun on ollut syömässä pizzaa tai juomassa pari siideriä. Anteeks mitä? :D Kyllä mä ymmärrän, että ihmisillä on tietty käsitys urheilijoista ja terveellisiä elämäntapoja noudattavista ihmisistä, mutta kyllä mekin muuta tehdään! Minä ainakin! Multa usein kysytään, että voitko sä nyt syödä tätä kakkua? Tai syötkö karkkia ollenkaa? - Öö joo. Tietenkin. En oo millään dieetillä!

Tyypillisimmän urheilija-leiman lisäksi sitä leimautuu juuri noiden muutamien tapaamisten perusteella vähän milloin miksikin. Sanot yhdenkin lauseen jostain ihan muusta aiheesta, niin johan sitä ollaan jo iltalehden otsikoissa tai vähintään oman paikkakunnan juoruringissä, hah! :D



Millaista leimaa te ootte elämänne aikana kuljettaneet/kuljetatte edelleen? Vainoaako jokin vanha tapahtuma vielä tänäkin päivänä? Mitä mieltä ootte ylipäätään ihmisten leimaamisesta?

♥ Marjut

Kommentit

  1. Hyviä ajatuksia Marjutti :) Voi että, mä ainakin levitän sitä ilosanomaa eteenpäin, että vaikka urheilee ja elää 80 % viikossa "oikein" niin tuon 20 % voi elää miten huvittaa ja mikään ei estä mua huutelemasta et kui odotan iltaa ja bileitä ja sitä et saa juoda :D Toki tääki on niin henkilökohtasta miten tykkää elää. Ennen lokkia mietin niin usein mitä muut musta miettii, mutta lokin jälkeen löysin itteni uudestaan ja ennenkaikkee sellasia ihmisiä, joiden kanssa voi olla oma itsensä ja millään ei oo mitään väliä (ehehhe..). Tällä hetkellä musta tuntuu, että mut on leimattu koulussa sellaseks ihmiseks joka hoitaa asiansa, tykkää bilettää, treenaa ja elää ja ennenkaikkea, sellaseks hymyilee ja nauraa koko ajan. Joka nauttii elämästä. Ja tykkään siitä, vaikka välillä tulee tottakai synkkiä hetkiä. Sano siis piutpaut noille ketkä susta selän takana juoruaa ja naura päälle! Ja P.S. ihmisillä on täysin väärä kuva urheilijoista, koska jokainen niistäkin osaa ottaa rennosti jossain vaiheessa kautta. Ja kuntoo bilettämiseen löytyy ;)

    VastaaPoista
  2. Kurikka <3 Ei ole miksikään muuttunut...

    VastaaPoista
  3. Joo. Eikä tuu muuttumaan, kuten ei myöskään mikään muu pikkukaupunki. Kaikki tuntee toisensa tai niin ainaki luulee. :D

    VastaaPoista
  4. Tuitsi hoi! :) Sanoppa muuta! 80/20-periaate on hyväksi havaittu monessakin yhteydessä. Lokkia kun vois elää hamaan tulevaisuuteen niin ai että! Onneksi saadaan kokea sitä elämää taas hetki elokuussa - sitä odotellessa :)

    VastaaPoista
  5. Juu, kirjoituksesi on suhteellisen tuttua kauraa. Tuntuu olevan toistuva ilmiö ihan missä vain. Surullisinta on, että jossain tapauksissa tulee ulkonäköönsä liittyvien seikkojen vuoksi arvostelluksi älykkyydestä. ”Sähän oot vaan liikunnanohjaaja” tuonkin kuultu, vaikka kyseinen työ on ollut omalta kohdaltani vain sivutyö. Ihan kuin urheilu ja siihen panostettu työ viesi aikasi kouluttaumiselta. Muutamia kertoja tullut jopa todettua, että elämä olisi helpompaa jos olisi isompikokoisempi, ei joutuisi selittelemään että on jopa ihan fiksukin. Jotenkin ilmeisesti päässyt unohtamaan, että kiinni nämä jutut ovat susta itsestäsi. Kai sitä edustaa hiukan sukupuuttoon kuolevaa sorttia, kun ajattelee että voi urheilla mutta silti omistaa muukin elämän sekä koulutuksen.

    VastaaPoista
  6. totta. Hienoja ajatuksia! Monia väheksyttyjä ammatteja ja ihmisiä on, näin se ikävä kyllä menee. Mutta onneksi me voidaan omalla käyttäytymisellä ja arvostuksella yrittää pysyä meille kuuluvassa arvossa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentti, oli se sitten lyhyt tai pitkä, on aina enemmän kuin tervetullut! ♥