Siirry pääsisältöön

Hukkunut motivaatio

Tänä syksynä oon hukuttanut motivaation opiskeluun ja treenaamiseen - kahteen asiaan, jotka ovat tuoneet mulle aiemmin suurta iloa ja tyydytystä. Vapaa-aikaa on ollut tänä syksynä enemmän kuin koskaan aiemmin mun yliopisto-opiskelun aikana, mutta sen sijaan että olisin tehnyt vapaa-ajallani näitä tärkeitä ja mua kiinnostavia juttuja, oon lähinnä vain ollut tekemättä mitään.


Kiireisinä aikoina kaipaa rauhaa, sitä että saisi edes tunnin ajan vain olla tekemättä mitään tähteellistä. Nyt kun niitä niin kiireellisiä aikatauluja ei ole, tuntuu että siitä "olemisesta" on tullut tapa. Ennen oli suunnattoman onnellinen, jos kalenterissa oli vain yksi tunti opiskelua päivässä. Sinne tunnille meni innoissaan, koska tiesi että loppupäivä on vapaata. Nyt tuntuu, että se yksi tuntikin tuottaa vaikeuksia. Kunpa saisi vaan olla ajattelematta ja tekemättä mitään - lausahdus on ollut monena päivänä mun mielessä. Yleensä se ajatus tulee kiireisen arjen keskellä, mutta tänä syksynä se on tullut kiireettömyydestä huolimatta.



Nyt kun olisi aikaa antaa itsestään enemmän asioille ja tapahtumille, tuntuu että oikeastaan antaa vähemmän, mitä kiireisinä, stressintäyteisinä aikoina pystyy antamaan. Se on aika uuvuttavaa ja hämmästyttävää. Ennen sitä oli niin täydellisyyteenpyrkivä opiskelija ja antoi lähes kaikkensa jokaiseen kurssiin, mutta nyt tuosta ihmisestä ei ole tietoakaan. Mitä lähemmäs vuoden loppua on menty, sitä enemmän tuo ihminen on kadonnut. Tunnistan tämän ihmisen muilta vuosilta; lomia edeltävät ajat ovat aina olleet rankkoja, mutta nyt on tuntunut olevan koko lukukausi. Missä motivaatio? Voimat? Taistelutahto ja jääräpäisyys? Täydellisyydentavoittelu? Kadoksissa.


Nyt ei ole ehkä se ideaalisin mielentila jatkaa kandin kirjoittamista, mutta pakko. En voi jäädä odottamaan sitä "motivaatiopuuskaa", koska en tiedä koska se löytää mun luokse.. Vai löytääkö ollenkaan.


♥ Marjut

Kommentit

  1. Asutko ylioppilaskyläs vai niis uusis savelan kämpis ku kirjotit et go go on vaan kadun ylityksen päässä....

    VastaaPoista
  2. En valitettavasti aio asiaa sen enempää tarkentaa :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa todella tutulta! Itselläkin sellainen olo, että haluaisi vain olla! Hönkinyt niin pitkään menemään, että vapaa viikonloppukaan ei tunnu virkistävän tarpeeksi. Ja juurikin ajatus koulupäivistä ja tehtävistä ahdistaa. Mielenkiintoisia aiheita, mutta jotenkin ei herätä mitään mielenkiintoa... Harmillista! Mutta siis "lohdutukseksi": on meitä muitakin samassa tilanteessa!
    Itse olen ollut koulusta puoli vuotta poissaoleva ja keskittynyt töihin ka teeeneihin. Eipä riittänyt kartuttamaan motivaatiota, kuulauden päästä kuitenkin alkaa viimeinen vuoteni että ei auta, oli intoa tai ei :D

    VastaaPoista
  4. Onpa lohdullista kuulla, että muilla kanssa motivaation suhteen ongelmia. Itselläkin samatilanne, että nyt opintojen suhteen todella löysää, mutta sitä saa itsestään tosi vähän irti... Vaikuttaa varmaan tämä syksyn pimeys siihen, että jos ei ole järkyttävää kiirettä niin menee helposti alavireiseksi, eikä saa niitä vähäisiä juttuja tehtyä. Nyt odottaa vain joulua, että saa "luvan" kanssa vain olla :) Nyt tämä oleminen meinaa sitä, että kokoajan vähän kuitenkin miettii, että pitäisi varmaan jotain tehdä..

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla, että mulla on kohtalotovereita! Oon kanssa miettiny, että pimeydellä saattaa olla jotaki osuutta asiaan. Ja nimenomaan mäki vaan oon, mutta silti koko ajan oon tietoinen, että asioita olisi tehtävänä.. :)

    VastaaPoista
  6. Jes, kohtalontoveri! :D Kuulemani mukaan tuo opiskelun laittaminen tauolle tai välivuoden pitäminen harvoilla nostaa sitä motivaatiota, pikemminkin päinvastoin. Ite kyllä ainakin pitäisin taukoa juuri siinä uskossa, että sitten taas jaksaa, mutta pyhh :'D Onhan se kuukausittain rahanlähde vähän houkuttelevampi kuin tuilla kituuttaminen..

    VastaaPoista
  7. Tietynlainen yksityisyys on ihan paikallaan näissä hommissa, ymmärrät varmasti :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentti, oli se sitten lyhyt tai pitkä, on aina enemmän kuin tervetullut! ♥