Siirry pääsisältöön

Moving forward


Tänään vietettiin kihlattuni lähihoitajaksi valmistumisen juhlaa. Oon sanoinkuvaamattoman ylpeä siitä päättäväisyydestä, jonka avulla hän saavuttaa unelmiaan ja tavoitteitaan. Näin pari vuotta sivusta seuranneena voin sanoa, että ei ole todellakaan helppoa olla Suomessa ulkomaalaisena, kun suhun kohdistuu jatkuvasti ennakkoluuloja, epäluuloja ja vähättelyä. Milloin eletään sossun tuilla, milloin käytetään hyväksi maata ja sen ihmisiä yms. Se on oikeasti surullista miten ihmiset arvostelee näitä muualta maahan saapuneita ilman minkäänlaisia omia kokemuksia ja asiafaktoja. Kaikki eivät todellakaan tule tänne käyttääkseen sossun rahoja hyväksi, vaan on oikeasti ihmisiä, jotka haluavat saavuttaa unelmiaan, käydä töissä ja elää ihan normaalia elämää niin kuin me supisuomalaisetkin. Toivon, että ihmiset hiljalleen ymmärtäisivät sen ja antaisivat kaikkien Suomen maalla olevien ihmisten elää elämäänsä rauhassa ilman jatkuvia rumia katseita ja selän takana puhumisia.

Tämä päivä sai miettimään myös omaa valmistumistani, joka häämöttää vuoden päässä. Opiskelua on yhtä mittaan takana nyt 16 vuotta ja välillä on kyllä tuntunut, että eihän tämä lopu koskaan. Tänään kuitenkin koin saaneeni pienen energiaruiskeen omaan unelma-ammattiini valmistumiselle, kun näin millaisella päättäväisyydellä ja periksiantamattomuudella poikaystäväni hoiti tutkintotodistuksen käteensä. Ei opiskelu ole aina sitä ruusuilla tanssimista (ei edes meillä liikuntalaisilla, niin kuin jotkut saattavat luulla) ja ihanaa liikkumista ja pelleilyä viikosta toiseen. Mukaan mahtuu myös vaativien aineistojen lukemista ja pänttäämistä siinä määrin, että uskoa omaan itseensä koetellaan harva se kerta. 

Pari ensimmäistä vuotta liikunnalla oli kohtalaisen stressittömiä ja liikunnan iloisia, mutta kandivuodesta eteenpäin oon ainakin itse ollut välillä aika loppu monessakin mielessä. En kuitenkaan usko, että mikään koulu, oli se sitten ammattikoulu/lukio/yliopisto tai ammattikorkeakoulu olisi sen opiskelijalle koskaan mukavaa ja helppoa koko opiskeluajan. Haastavina aikoina pyrin ajattelemaan edessä häämöttävää valmistumista ja sitä fiilistä, kun saan maisterin tutkintoni paperilla eteeni. Sitten on voittajafiilis! Sitä fiilistä odotellessa pusken vielä viimeiset työt, harjoittelun ja kurssit pakettiin, jotta vuoden päästä tähän aikaan voin hymyillen miettiä, että tästäkin selvittiin kunnialla! :)

Vielä suuret onnittelut kaikille valmistuneille - you did it! 
Olkaa ylpeitä itsestänne nimittäin nyt teillä on vain taivas rajana! ♥

♥Marjut

Kommentit