Siirry pääsisältöön

Ajatuksia gradun teosta

Saavuin juuri Jyväskylään ja lankesin jälleen kerran kuvittelemaan mahdottomuutta. Seinäjoen päässä puin mielestäni hyvin säähän sopivalla tavalla ja ajattelin, että Jyväskylässä on sama meininki. Vaan ei ollut. Lopputulos: kymmenisen miinusastetta lisää ja meikäläinen juoksi kohmeisin askelin tulikuumaan suihkuun samantien kun pääsin kämpille. Tästä jäätymisestä seurasi kuitenkin jotain positiivista! Mulle tuli hirveä hinku asettua suihkun jälkeen about kymmenen peiton alle ja kirjoittaa blogiin pitkästä aikaa :) 


Sunnuntaina tapahtui jotakin mulle hyvin merkityksellistä nimittäin sain gradun siihen malliin, että se lähti ohjaajalle esitarkastukseen. Sehän saattaa sieltä tulla vielä takaisin hyvinkin punaiseksi maalattuna, mutta oon päättänyt nyt sivuuttaa sen seikan hetkeksi ja olla iloinen siitä, että ylipäätään oon "jo" tässä vaiheessa sen kanssa. 

Koko projektihan mulla alkoi jo vuosi sitten, jolloin näin jälkeenpäin ajateltuna olis pitänyt vaan painaa homma kasaan sillä hetkellä, mutta alkuvuoden jälkeen mulle tuli täysi stoppi sen kanssa.. Moni varmaan tietää fiiliksen kun jonkun isomman projektin jättää hetkeksi taakseen niin ajan kuluessa siihen palaaminen muuttuu vaan vaikeammaksi. Kesällä olin niin kädet täynnä töiden kanssa, että vaikka alkukesästä uhkailin naputtelevani gradun valmiiksi kesän aikana niin ei kyllä tullut kuuloonkaan... Syksyllä taas päätön alkaessa hommia sateli siihen tahtiin, että gradu jäi jälleen sivuun. Ja takaraivossa piilevä ahdistus vaan kasvoi kasvamistaan.

Nyt pari viikkoa sitten palasin tutkimukseni pariin, tapasin ohjaajani ja pääsin taas aiheen sisälle kunnolla. Viikonloppuna kirjoittelin pohdinnan loppuun, kokosin tiivistelmät ja painoin vihdoin lähetä-nappia. Olin samantien toisaalta hyvin helpottunut, mutta toisaalta myös jokseenkin ahdistunut ja mietin sitä, että onko mun edes "lupa" olla ylpeä itsestäni? Mulla on jotenkin niin vahva ajatus tietyistä asioista ja siitä, miten niiden kuuluisi mennä ja sen takia koen vähän ristiriitaisia fiiliksiä tällä hetkellä. Mun ajatus gradun kirjoittamisesta on se, että se tehdään hyvällä tahdilla valmiiksi, eikä sitä todellakaan tehdä vuotta tai yli... Tätä mietiskelin jo vuosi sitten, kun aloittelin tätä projektia. Sitten kun huomaakin itse kulkevansa juuri sitä polkua mitä "ei pitäisi" kulkea, niin... mitäs sitten pitäisi ajatella? Noh, mun keho ei ainakaan paljoa ajatellut, vaan esitti helpottuneisuutensa iskemällä migreenin päälle seuraavana päivänä. Joskus sitä ei itsekään täysin ymmärrä miten paljon jotakin asiaa stressaa ennen kuin rakas viholliseni migreeni ilmoittaa että "nyt muuten tapahtu jotain merkittävää, sillä mä en hevillä valloilleni pääse"


Mulla on koko syksy mennyt aikalailla toimien sitä yhtä päämäärää eli valmistumista kohti. Jossain vaiheessa syksyä huomasin, että sanonta "elä niin kuin opetat" ei todellakaan osunut omalle kohdalle. Jos joku joskus miettii, että onko liikunta-alan ihmiset itse aina täysin tasapainossa ja energisiä ja liikkuvia jne. niin voin ainakin omalta osaltani sanoa, että mä en ainakaan oo. Haluan tottakai elää niin kuin opetan, mutta mulla siihen opettamiseen kuuluu myös inhimillisyyden opettaminen. Haluan, että ihmiset ymmärtää ettei oo olemassa yli-ihmisiä, joilla on aina kaikki loistavasti ja hommat sujuu. Mun mielestä on yhtä tärkeää ymmärtää, että ihan jokaisella, oli sitten liikunnasta ja hyvinvoinnista kiinnostunut tai ei, on myös niitä vähän heikompia kausia. Vaikka oonkin tuleva liikunnanopettaja ja tuun opettamaan miten eletään terveellisesti ja hyvinvointia ylläpitäen, tiedän silti myös mitä sielä kolikon kääntöpuolella on. 

Oon itse todella lahjakas ajamaan itseni sellaiseen stressitilaan, että mun näkökenttä kapenee hyvin hyvin kapeaksi ja suljen erittäin lahjakkaasti kaiken "ylimääräisen" pois edestäni. Ehkä sen takia oonkin oppinut niin vahvasti sen, miten tärkeitä ne pienetkin teot omaa hyvinvointia kohtaan on. Sen kunniaksi oon tänään toteuttanut montakin tekoa oman hyvinvointini parantamiseksi: 

♥ nukuin pitkät päikkärit 
♥ kuuntelin koko bussimatkan spotifysta lempimusaa sen sijaan, että olisin tehnyt opiskeluhommia
♥ käperryin peittojen alle kirjoittamaan blogia
♥ ennen nukkumaanmenoa ajattelin tehdä pienen iltajoogan

Näihin tunnelmiin toivotan tunnelmallista Itsenäisyyspäivää, nähdään taas!

kuvat:pinterest

Marjut

Kommentit